Ainutlaatuisen epätäydellinen ihminen

Tarkoituksemme on vuorotella Eevastiinan kanssa ja vieläpä niin, että käymme jonkinlaista dialogia keskenämme. Jatkamme siitä, mihin edellinen jäi tai ei yksin päässyt. Siis täydentäen toinen toisiamme toiveena löytää yhdessä jotain, mitä kumpikaan ei yksin olisi voinut löytää.

Muistan itsekin käyttäneeni joskus liike-elämän arvostuksia palvoessani vertausta vesilasista: Katso nyt, kun nostan sormeni pois, ei veteen jää mitään koloa tai reikää. Olet siis kuka tahansa ja korvattavissa kenellä tahansa. Vaikka olen asiasta perustavalla tavalla eri mieltä nykyisin, pilee esitetyssä näkemyksessä valitettavasti myös osatotuus. Sen paikkansapitävyys riippuu siitä, miten itse suhtaudut elämäntehtäviisi. Jos teet esimerkiksi työtäsi vain välineellisesti saadaksesi siitä pelkästään taloudellista hyötyä, saatat hyvinkin olla korvattavissa kenellä tahansa muulla samoin ajattelevalla. Ja jos tilallesi tulee joku, joka omistautuu työlleen siten, että muutkin huomaavat hänen erityisenlaatuisen antaumuksensa työnsä merkityksellistämiseen, on ero aiempaan selkeästi myönteinen.

Periaatteessa olemme kaikki korvaamattomia. Tämä perustuu siihen, että olemme kaikki vajavaisia, epätäydellisiä ja keskeneräisiä. Keskeneräisiä olemme siksi kunnes olemme valmiita eli etymologisestikin selitettynä kuolleita. Silloin olemme sitä, mitä olemme elämämme aikana olleet. Olemme kaikki ehdottoman ainutlaatuisia, koska kukaan toinen ei ole täysin samanlainen kuin juuri minä! Kukaan meistä ei kuitenkaan ole myöskään täydellinen, vaan olemme kaikki tasapuolisesti vajavaisia ja epätäydellisiä. Kenessäkään meistä ei ilmene kaikkea sitä hyvää, mitä ihmisessä voisi ihanteellisimmillaan ilmetä. Mutta täydennämme oivallisella tavalla toinen toisiamme. Kanssaolemisen ja toisilleenolemisen kautta korvaamme toistemme epätäydellisyyksiä. Eikä kukaan muu voi tuoda juuri minunlaista täydentävyyttä muiden epätäydellisyyteen kuin minä omassa ainutlaatuisuudessani. Mosaiikista puuttuu juuri minun näköinen pala eikä sitä voi korvata minkään muunlaisella palalla.

Olin eilen Tampereella ja kävin illalla hyvän ystäväni kanssa syömässä ravintolassa. Meille tarjoillut ihminen antoi itsestään vaikutelman, että hän pitää tärkeänä tehtäväänsä ja sitä, että hänen palvelemansa asiakkaat nauttivat olostaan ravintolassa. Ero oli suuri moniin muihin tarjoilijan tai muissa palveluammateissa toimiviin. Tämä ihminen ei ole helposti korvattavissa ja hän saattaa olla suorastaan korvaamaton niin, että hänen mahdollisesti poistuessaan syntyy sellainen reikä, että koko ravintolan elinvoima valuu kuiviin.

Olemme siis periaatteessa korvaamattomia, mutta käytännössä osoitamme sen omalla suhtautumisellamme. Mikäli suhtaudumme kaikkeen elämässä niin, että pyrimme saamaan aikaan jotain merkityksellistä sekä muille että samalla itsellemme, olemme korvaamattomuuden todellistumisen jäljillä. Ero ei ole siinä mitä teemme esimerkiksi työksemme – onko ammattimme siivooja tai pääjohtaja – vaan miten teemme työmme. Onko työllämme jotain merkitystä, jotain hyvää aikaansaavaa, muille ja siinä ohessa myös itsellemme.

Timo

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close